Tulet karheikosta, käännät raudan, ja urissa on tiiviisti ruohoa ja multaa. Seuraavan lyönnin aiot lyödä tuolla.
Sitten määritelmä: golfpyyhe on bägiin kiinnitettävä liina, jolla puhdistetaan mailoja, palloja ja käsiä kierroksen aikana. Kukaan ei kiinnitä siihen huomiota. Ja silti se on meidän silmissämme bägin hyödyllisin varuste ja ylivoimaisesti vähiten katsottu.
Urat
Jos otat tältä sivulta mukaan yhden asian, ota tämä.
Raudan urat ovat se mikä tarttuu palloon ja antaa sille kierteen. Mullan tai ruohon tukkimina ne lakkaavat toimimasta. Kosketus likaantuu, pallo lähtee toisin, ja julminta on että se lähtee toisin ilman että ymmärrät miksi: liike oli oikea, lento on väärä, ja käytät seuraavan väylän miettien mitä teit väärin, vaikka vastaus on ollut lyöntipinnassa kahden lyönnin ajan.
Yksi pyyhkäisy. Kaksi sekuntia. Siinä kaikki.
Moni puhdistaa mailan kerran, pannessaan sen takaisin bägiin. Se on parempi kuin ei mitään. Mutta hyödyllinen hetki on heti lyönnin jälkeen, kun multa on vielä tuoretta ja irtoaa itsestään. Kuivana se tarttuu kiinni, ja sitten sitä pitää raaputtaa. Wedge on kaikista pahin: se on maila joka menee useimmin maahan, se joka tarvitsee uriaan eniten, ja se jota pyyhitään vähiten.
Ote, kun sataa
Märkä grippi kiertyy kädessä. Liike on kunnossa, ote luistaa hieman, lyöntipinta aukeaa osumassa, ja sinä syytät svingiäsi. Sateella, tai pelkässä raskaassa aamukasteessa, otteen kuivaaminen ennen jokaista lyöntiä muuttaa tulosta. Eikä vähän.
Tätä ei tehdä kerran kierroksen alussa. Se tehdään ennen jokaista lyöntiä niin kauan kuin on märkää. Näin kirjoitettuna se kuulostaa työläältä, mutta kentällä se on kaksi sekuntia mailaa valitessa, ja se on ero kortin säilyttämisen ja sen kolmessa väylässä valumisen välillä.
Sama liike kuivaa kädet, mikä on kaikista ilmeisin käyttötapa eikä siitä ole enempää sanottavaa.
Ja pallo myös, silloin kun sen saa nostaa: puhdas pallo vierii uskollisemmin, ja viheriöllä riittää yksi multatahra linjalla, ja putti liukuu ohi.
Mihin se ripustetaan
Sille puolelle josta otat mailat, sellaiselle korkeudelle ettei se laahaa märässä ruohossa. Siinä se. Muusta, rehellisesti sanottuna, tee kuten haluat: karabiinin valinnasta kirjoitetaan kokonaisia kappaleita emmekä ole koskaan ymmärtäneet sitä into.
Yksi asia vain. Kärryssä tai autossa ripusta se bägiin, ei ajoneuvoon. Muuten se jää ajoneuvon mukaan sillä aikaa kun kävelet pallollesi kaksi mailaa kädessä, etkä käytä sitä. Pyyhe joka ei ole paikalla lyönnin hetkellä ei hyödytä mitään.
Yksi kostea puoli, yksi kuiva puoli
Tämä on koko jutun ainoa oikea tekniikka.
Kevyesti kostutettu puoli nostaa urissa olevan mullan ja pohjaan tarttuneen ruohon. Kuiva puoli viimeistelee työn, sekä lyöntipinnalla että käsissä. Täysin kuiva pyyhe ei nosta mitään; läpimärkä ei kuivaa mitään. Siltä väliltä se tekee molemmat.
Käytännössä: kostutat toisen puoliskon ykkösen tiillä, pidät toisen kuivana bägiä vasten, ja varaat aina saman puolen samaan käyttöön. Muutaman väylän jälkeen käsi menee siihen itsestään.
Ja märällä säällä se on refleksin vastaista: silloin kuiva puoli on tärkein, joten suojaa sitä. Bägin alle, sateenvarjon alle, minne haluat, mutta pidä se kuivana.
Hoito
Ongelma ei ole koskaan kierros, vaan se mikä tulee sen jälkeen: myttyyn kääritty, kostea ja likainen, suljetussa bägissä seuraavaan kertaan asti. Tunnet sen hajun.
Eli: kuivaa se ilmassa kotiin päästyäsi, pese koneessa silloin tällöin, ja ennen kaikkea ilman huuhteluainetta, joka jättää kalvon ja tappaa kankaan imukyvyn. Se on ainoa hoito-ohje jota oikeasti toistamme. Loppu on maalaisjärkeä.
Jotkut pitävät kahta, yhtä käytössä ja yhtä pesussa. Hyvä ajatus jos pelaat joka viikko. Muuten se on järjestelyä ilman syytä.